En voinut välttyä tältä tänäänkään!

Siis siltä, että Vladi kysyy, minne oon menossa. Voi vitsi, miten mahtavaa!  Kotilinjan paikkurissa istuessani pidän ystäviäni sydämen päällä, ainakin niitä, jotka olivat kanssani laivalla, mutta myös niitä, jotka olivat töissä matkamme aikana. Voi vitsi sentään, miten sen kaiken olisi neljässä päivässä voinut unohtaa! Kaupungilla tuli oltua, mutta keli vaikutti sen verran tuuliselta ja sateiselta, etten lähtenyt lainkaan pyörällä, vaan lähdin paikkurilla. Mahtava päivä, miten voisi unohtaa?