Keskiviikko

Lunta oikein pyrytti, mutta hienosti sitä selvisi pyryn keskeltä takaisin kotiin. Olin vähän allapäin, kun olen jo tottunut siihen, että Vladi kysyy multa, mihin olen menossa, nyt hän ei tehnyt sitä ollenkaan. Oli kai sitten sen verran myöhällä, ettei ehtinyt tehdä sitä. Tänään harjoittelin uuden joulurunon. Mutta tulikin kehumisen sijasta kritiikkiä, jota en alkuunkaan ymmärtänyt. Kritiikki oli siitä, ettei kukaan kuullut! Normaalisti kieun niin, että puoli tienoota kuulee, mutta nyt puhuin runon liian hiljaa! Mahdotonta, sanon minä, ei tällaista saa tapahtua!